"Elisalle."
"Minkätähden hänelle kirjoitat? Onko Irene sairas?"
"Ei", vastasi Helmer ja lisäsi, ett'ei hän halunnut asioitaan näin keskellä katua selvitellä.
"Mennään sitte minun luokseni", sanoi Kustaa Aadolf.
Ääneti he astuivat eteenpäin, kunnes saapuivat Kustaa Aadolfin ylioppilasasunnolle. Hänellä oli kaksi huonetta, joista toinen oli Torvaldin hallussa. Torvald sattui olemaan ulkona.
"Onko mitään ikävyyksiä Irenen ja sinun välillä tapahtunut?" kysyi
Kustaa Aadolf lamppua sytyttäessään.
Helmer vastasi pitkällä esipuheella, mutta ei näyttänyt ollenkaan pääsevän pääasiaan käsiksi.
"Puhu suoraan, mitä on tapahtunut", sanoi Kustaa Aadolf, joka ei kärsinyt viivykkeitä eikä mutkia.
Helmeriä suututti, mutta hän totteli kehoitusta.
Kustaa Aadolf kuunteli hetken äänettömänä.