Entä Irene sitte! Tuo hento, alttiisti taipuvainen pikku olento oli ihan varmaan alistunut toisen vaikutuksille, sillä itsellään hänellä ei olisi ollut voimaa pysytellä tällaisessa ylpeässä vaiteliaisuudessa. Ireneä ajatellessaan hän tunsi omantunnonvaivoja ja, ihme kyllä, jotakin kaipauksen tapaistakin. Nyt olisi ollut syytä iloita vapaudestaan, mutta vapaus alkoi maistua hiukan tyhjältä. Irenen ihailua hän oli halveksinut ja pitänyt hänen rakkauttaan tunkeilevaisuutena, mutta nyt hän ihmeeksensä huomasi, että nämä avut sittekin olivat häntä miellyttäneet, jopa enemmän kuin hän olisi saattanut aavistaakaan. Hän tuskin enää itsekään tiesi, mitä halusi. Oliko Kustaa Aadolf oikeassa nimittäessään häntä epävakaiseksi raukaksi? Ei; ei hän sellainen tahtonut olla. Parasta oli siis nyt koko tarmollaan pysyttäytyä siinä asemassa, johon kerran oli itse pyrkinyt.
Kahdeskymmenesviides Luku.
Hirvenhovissa alkoivat huolettavat ajat. Surun painosta oli Irene käynyt vallan umpimieliseksi, eikä hän antanut kenenkään lohduttaa itseään. Elisa oli hyvin levoton hänen puolestaan, sillä tätä tekoa eivät saattaneet asiat ajan oloon mennä. Eivätkä menneetkään; Irene kääntyi sairaaksi. Itse iloitsi hän taudistansa, sillä se oli omiaan hänen sydänsuruansa lieventämään. Elämä oli hänet pettänyt, siksi halusi hän mielellään kuolla. Nyt hän epäluulotta avasi sydämensä ystävyyden ja rakkauden osoituksille, sillä mikäli ruumiin voimat raukesivat, parani hänen mielensä.
Harvoin tulee onnettomuus yksinänsä, vaan saapuu sen seurassa toinenkin, joka useinkaan ei ole missään lähemmässä yhteydessä ensimmäisen kanssa. Heti Irenen sairastumisen perästä tapasi halvauskohtaus Silla-tätiä.
Kaikeksi onneksi oli tohtori Hessel juuri käymältä Hirvenhovissa. Hän oli tullut tiedustelemaan Irenen tilaa ja oli nyt varsin hyvänä apuna toimiellen tyynesti ja neuvokkaasti yleisen hämmennyksen ja sekasorron keskellä.
Majuri-parka oli kovin onneton, kun Hirvenhovissa niin paljon tautia sattui. Hän pyysi tohtori Hesseliä jäämään sinne edes lyhemmäksi aikaa. "Se on aina ollut hartain toiveeni ja monasti ennenkin olen ajatellut sitä teille esitellä, vaikk'en sitä tähän asti ole tullut tehneeksi", puheli majuri luoden Elisaan uhkaavan silmäyksen, joka sanoi, että tällä kertaa hän isäntänä tahtoo asiat määrätä.
Tohtori Hesselkin kääntyi Elisan puoleen, mutta ei uhkamielin. Hän koetti vaan päästä selville siitä, mitä Elisa asiasta ajatteli, ennenkuin hän vastaisi majurille.
"Tuntuisihan meille hyvin rauhoittavalta, jos jäisitte, herra tohtori", vastasi Elisa ajatellen vanhaa ja saamatonta piirilääkäriä. Kaupungissa asui kyllä etevä lääkäri, mutta matka sinne oli niin pitkä.
Tohtori Hessel oli ensin aikonut viipyä Bergsjön tehtaalla vaan neljätoista päivää, mutta olikin vähitellen pitkittänyt oloaikansa yhtä moneksi kuukaudeksi. Nyt muutti hän sieltä joksikin aikaa Hirvenhoviin. "Lyhyelle vierailulle muutaman vuoden ajaksi", ilkkui Kristian kuultuaan Elisalta päätöksestä.
Lähinnä seuraava aika ei tullutkaan niin synkäksi, kuin oli pelätty. Irenen sairaus ei ollut mitään vaarallisempaa laatua. Itse hän ensin luuli varmaan kuolevansa ja siinä toivossa lauhtui hänen mielensä tyyneksi ja tyytyväiseksi, joka seikka suureksi osaksi ehkäisi taudin vauhtia.