Tämä liikutti tohtorin mieltä ja herätti hänessä eleille joitakin siitä eteenpäin pyrkivästä, voimasta, mikä muinoin, nuoruuden ja ihanteitten aikana, oli hänenkin rinnassaan vallinnut. Mihin oli paennut tämä voima, mihin oli hän sen hukannut? Nyt, kun hän tahtoi sen uudelleen eloon herättää, oli se kuin siipirikko lintu, joka turhaan yrittelee ylöspäin lehahdella.
"Neiti Elisa", sanoi hän pitkältä kävelymatkaltaan palattuaan, "lainatkaa minulle joku niistä kirjoista, jolla omaa sieluanne ruokitte".
Elisa tuumi hetkisen ja toi hänelle sitte Martensen'in siveysopin.
Tohtori käänteli epäilevän näköisenä sen lehtiä.
"Eikö tämä mahda olla liian vaikeatajuinen minulle?" arveli hän.
"Minulla siitä on ollut sekä huvitusta että hyötyä."
"Te olette tällaisiin asioihin perehtynyt, minulle sitävastoin ne ovat vallan vieraita", sanoi tohtori.
"Tämä kirja on auttava teitä niihin perehtymään", sanoi Elisa. Hän näytti toivovan, että tohtori sen lukisi.
"Sanokaa, saattaako kuolleeksi ammuttua enää uudelleen eloon herättää?" kysyi tohtori.
"Saattaa", vastasi Elisa empimättä ja toivoa herättävällä äänellä. Hän oli huomannut väsähtäneen piirteen tohtorin kasvoissa ja päätti siitä, että tohtori puhui itsestään.