Äänetön syleily sovitti taas kaikki. Molemmat olivat tyytyväisiä. He tunsivat että kaikkivieroittavat esteet heidän väliltään olivat kadonneet.
Irene alkoi taas ääneti ommella. Pian tointui hän mielenliikutuksestaan ja virkkoi puheen muutteeksi:
"Oletko kuullut, että tohtori Hessel aikoo hakea piirilääkärin virkaa vanhan Borgsten'in jälkeen?"
"En, sitä en ole kuullut."
"Hän aikoo pian lähettää hakemuksensa, ehkä on ne jo lähettänytkin.
Silloinhan tullaan naapureiksi."
"Tapasitko häntä Tukholmassa?"
"Tapasin kerran. Hän kyseli paljon sinusta. Hän oli niin kaunis, näytti paljon reippaammalta ja miehevämmältä kuin silloin kun hän täällä oleili. Kustaa Aadolf pitää paljon hänestä, samoin Helmer."
Hetken perästä Irene kokoili työnsä ja nousi ylös penkiltä.
"Joko tulet sisään, Elisa?"
"En vielä."