"Pitäisi sinun toki ymmärtämän, että sinun parastasi katsoen näin menettelin", virkkoi vihdoin tohtori.
Elisa ei vastannut mitään. Hän oli hyvin pahoillaan. Elisa vihastui harvoin eikä silloinkaan koskaan raivoon kuohahtanut, hänen paha mielensä ilmeni vaitiolossa, joka merkitsi paljoa enemmän kuin monet sanat.
Tohtori katsoi häneen, mutta Elisa käänsi pois kasvonsa. Tohtori kummasteli. Hän ei koskaan ennen ollut nähnyt Elisaa suuttuneena.
"Asiain toisin ollen ehkä en olisi sinua estellytkään", jatkoi tohtori. "Tiedäthän, että sinun nyt tulee olla erityisen varovainen. Olen niin arka sinun puolestasi."
Nämä sanat vähän hellyttivät Elisan mielen, ja ellei hänellä olisi ollut muuta anteeksi annettavaa kuin oma nöyryytys, niin olisi ehkä kaikki ollut hyvin taas, mutta vaikeinta oli unhottaa, miten säälimättömästi Alfred äsken oli Signe-paran herättänyt.
Tohtoria suututti tuommoinen itsepintainen paheksiva vaikeneminen, joka hänestä oli vastenmielisempi kuin vihaisimmatkin nuhteet. Hän päätti pitää puolensa ja vaikeni myös. Mutta johonkin pitää toki mieliharminsa purkaa, ja hän purki sen viattomaan hevosparkaan, sivaltaen sitä ruoskallaan selkään, vaikka se juuri niin siivona mitään aavistamatta juosta hölkötteli eteenpäin. Hevonen käänsi päätään taaksepäin ja katsoi kuin nuhdellen ajajaansa.
Elisan henkinen voima johtui suureksi osaksi siitä, ettei hän milloinkaan luikerrellut omaatuntoa pakoon, kun se häntä alkoi syytellä. Vaikka hän vääntelihe sen kurituksen alla, niin ei hän paennut. Tavallisesti havahtuikin hänen omatuntonsa pian ja voimakkaana kuului silloin sen nuhteleva ääni.
Mutta luonnostaan oli Elisa pitkävihainen, ja suutuksissaan ollessaan ei voinut hän katsoa muita silmiin eikä suuremmitta vaikeuksitta puhutella sitä, jolle hän nurjaa mieltä kantoi. Koko kotimatkan kestäessä kävi hänessä nyt ankara taistelu, mielen suuttumus koetti voittaa omantunnon ääntä ja pitkitetty vaitiolo oli siitä seurauksena.
"Mene nyt suoraan saliin, olen käskenyt panna illallista sinulle", sanoi Alfred autettuaan hänet rattailta.
Vieläkään ei voinut Elisa mitään vastata. Hän meni ääneti sisään.