"Syystähän suutuit", vastasi hän nöyrästi.
"Älä sano niin", vastasi Elisa, "suuttumista ei voi millään puolustaa".
"Nyt olet liian jyrkkä", sanoi tohtori hymyillen. "Yleensä ovat periaatteesi ja idealisi niin ihanteellista laatua, että niitä tässä räikeässä tosielämässä on varsin vaikea seurata. Tehdessäsi laskujasi elämän kanssa, unhotat niin monta tekijää."
"Mutta tärkeimpiä en unhota."
Tohtori pudisti päätään, ja jatkoi:
"Panet liian paljon painoa vähäpätöisyyksiin. Minusta on sinun pikku suuttumuksesi tällä kertaa täysin puolustettavissa."
"Sano edes selitettävissä, niin yhdyn sinuun", vastasi Elisa, "mutta teko, joka on selitettävissä, saattaa siltikin olla väärä."
"No, olkoon niin; oli kovin väärin tehty että suutuit, mutta minä olen sen antanut anteeksi. Oletko tyytyväinen nyt?"
"Olen — puoleksi."
"Mitä sitte vielä puuttuu?"