"Ymmärräthän, että he tahtovat olla rauhassa. Sitäpaitsi he eivät meitä kerkeä paljon huomaamaankaan. Kun heillä on korttinsa, niin eivät mistään muusta välitä."
"Koettakaamme sentään mennä", kehoitti Elisa.
Ja rouvat menivät. Huone oli sinisenään tupakansavua. Kortit olivat ketterässä käynnissä, ja totikojeista sekä herrojen kasvoista saattoi päättää, että vuorovaikutus heidän välillään oli ollut varsin vilkas. Naisten astuessa huoneeseen herrat sekä hämmästyivät että nolostuivat. Patruuna Hansson se ensin hämmennyksestään tointui, hän kiitteli heitä heidän ystävällisyydestään, tarjoi heille mukavia nojatuolia istuimiksi, tarjoipa sigarettejakin. Hänessä oli yhä vieläkin jälellä hiukkanen entistä ihailuaan Elisaa kohtaan.
Elisalla oli vieläkin suuri vaikutusvalta miehiin, jos hän vaan tahtoi sitä käyttää. Ja tänä iltana päätti hän käyttää kaiken mahtinsa totia ja kortteja vastaan ja onnistuikin siinä. Hän otti patruunan tarjoman sigaretin ja vetäsi siitä muutamia siemauksia, ei mielihalusta, sillä ei hän tupakanpolttoa suosinut, vaan poistaakseen jäykkyyden seurustelusta. Se onnistuikin hänelle ja ennen pitkää olivat herrat jo varsin tyytyväisiä keskeytykseen. Elisa pani kaiken rakastettavaisuutensa liikkeelle, hän saattoi olla vallan vastustamaton, kun niin tahtoi.
"Mikähän sinun päähäsi pisti tänä iltana?" kysyi Alfred kotimatkalla.
"Tahdoin kerran minäkin päästä hengittämään sitä ilmaa, missä sinä tätä nykyä näyt niin erinomaisesti viihtyvän", vastasi Elisa. "Mutta sehän oli kerrassaan tukehduttavaa. Kuinka saatat sellaisessa tulla toimeen?"
"On se sittekin parempaa kuin lastenkammarin ilma."
"Onko mielestäsi?"
Elisan äänessä kuvastuva huolekas sävy ilmaisi äänetöntä nuhdetta.
"Et saa vaatia, että minä olisin sinun kaltaisesi enempää kuin minäkään vaadin sinua olemaan minun kaltaiseni", vastasi hän hieman tylysti. "Ei minulle ole mieluista nähdä sikaria sinun suussasi, eikä sinun paikkasi ole siellä, missä lasit kilahtavat ja korttia lyödään. Minun ruhtinattareni ei vähääkään sopinut tuohon seurueeseen. Eikä moinen kiemailu tehtaan konttooriherrojen edessä ensinkään sovellu sinun arvollesi."