"Mutta sitä minulla ei ole. Ja tuo, minkäs sanoit, tarkoittanee toisenlaisia syntejä kuin minun", sanoi Kustaa Aadolf malttamattomasti. "Sinä tiedät, että on olemassa synti kuolemaksi. Siihen olen vikapää."
"Sinua siis tyydyttää oleminen Jumalasta erotettuna?"
"Tyydyttää! Kuinka saatat olettaa sellaista?"
"Jos todellakin olet vikapää kuoleman syntiin, niin halunnet myös pysyä loitolla Jumalasta, haluat kernaasti heittää harteiltasi hänen ikeensä."
"Puhut niin outoja."
"Tahtoisitko siis mielelläsi palautua siihen tilaan, missä olit ennen lankeemustasi?"
"Tietysti haluaisin. Mutta se on kerrassaan mahdotonta."
"Miksikä mahdotonta?"
"Jumala minut hylkäsi."
"Kuinka niin?"