Torvald ei ollut millänsäkään.
"Mutta, isä", sanoi Elisa, "mahdotonta on sallia Anderssonin jatkaa nykyistä elämäntapaansa".
"Ja miksi ei se kävisi laatuun?" kysyi majuri hiukan kärtyisesti. Häntä vaivasi yleensä kaikellaiset muutokset, varsinkin silloin, kun häntä itseänsä vaadittiin ryhtymään uudistusten toimeenpanemiseen.
"Hän on ruvennut aivan juomaan, Isä. Ehkä hänelle olisi apua siitä, että asettaisit raittiuden hänelle virassa pysymisen ehdoksi."
"Saarnaa sinä hänelle ehdotonta raittiutta, ystäväiseni. Jos minä siihen rupeaisin, saattaisi hän minulle vastata: 'Lakaise ensin oma kynnyksesi, ukkoseni'."
"Tänään hän myöhästyi pellolta siitä syystä, että eilen oli juopotellut."
"No, eikö väki siltä tehnyt työtä?"
"Teki kyllä."
"No, mitäs siitä sitte? Etkö soisi ukolle pientä unenhiukkaa aamusella?"
"Mutta työ ei suju täyttä vauhtiaan silloin, kun on päällysmies poissa."