— Minulla on kai montakin, vastasi Lucia keveästi eksyttääkseen
Allania.
— Mutta oikeastaan vain yksi. Ja se teki teidät valmiiksi.
Hän tarkkasi Luciaa salaa ja näki noista vilkkaista kasvoista, että oli osunut oikeaan. Lucia ei sinä silmänräpäyksenä ehtinyt hillitä hämmästystään ja se oli kylliksi Allanille.
— Siinä näette, että minulla on lääkärin silmää, sanoi hän tyynesti.
— Eihän nyt liene kysymys sairaudesta!
— Eikö? Onko sitten normaalia olla ulkonaisesti iloinen ja vilkas, kun suree sisällisesti?
Lucialla oli koko työ pysytellä tasapainossa Allanin vaarallisen tarkkanäköisyyden edessä.
— Kuinka te tiedätte, että niin on? kysyi hän ylimielisesti.
Mutta Allan ei antanut vaikuttaa itseensä.
— Eikö se sitten ole niin?