He olivat tulleet lahden pohjaan ja kääntyivät nyt luistellakseen hitaasti takaisin hiljaisen yhä yltyvän lumisateen keskellä.
— Oletteko varma siitä, että se ei vielä voi kääntyä hyvin päin? kysyi
Allan kunnioittavan tuttavallisella äänellä.
— Aivan varma, vastasi Lucia toivottomasti hymyillen.
— Mutta ettekö voi sitten päästä siitä? kysyi Allan.
— En koskaan.
Siinä vastauksessa ei ollut mitään sairaalloista surunpysyttämistahtoa; hän sanoi vain tosiasian.
— Ei voi päästä siitä, miksi on tullut, lisäsi hän.
— Elääkö hän? kysyi Allan hiljaisella äänellä.
— Elää.
— Tapaatteko häntä koskaan?