— Jaha, että minun piti todellakin tavata teidät kahden kesken, sanoi hän. Silloinhan on selvää, että minun on puhuttava siitä teille.
— Mistä?
— Jostakin, jonka toivon saattavan teidät… teidät ajattelemaan minusta hiukan vähemmän pahaa.
— En ole koskaan ajatellut teistä pahaa.
— Olette syyttänyt minua siitä, etten koskaan tarkoita totta.
— Oletteko sitten nyt tehnyt jotakin toden teolla?
— Olen. Kosin eilen Anna Sanderia.
Lucia hätkähti yllätyksestä.
— Minkätähden teitte sen? kysäisi hän.
Allan veti suutaan ja pidätti Lucian katseen katseellaan.