Lucia kävi vakavaksi. Suuttumus väistyi murheen tähden.
— Minkätähden teitte niin?
— Toivoin teidän tulevan tyytyväiseksi minuun. Tehän tahdoitte minun vakaantuvan ja tulevan uskolliseksi.
— En minä tahtonut teidän tekevän sitä ilman että teidän sydämenne olisi mukana!
Allan hymähti hänen tuskaiselle mielipahalleen.
— Naisella on sydän — miehellä kunnia, sanoi hän.
— Sen vuoksi naisella on kärsimys, lisäsi Lucia. Hän kääntyi alkaen kävellä takaisinpäin. Allan seurasi.
— Mitä aiotte nyt tehdä? kysyi Lucia.
— Totella setä Sanderia. En sanoa mitään Annalle, en edes tavata häntä, ennenkuin olen valmis.
— Ja sitten?