Rouva Sander katsoi ihmeissään toisesta toiseen.
— Tarkoitatteko todellakin, että Annalle olisi parempi olla Harjulla kuin täällä? Kuka häntä siellä hoivaisi?
— Augusta ja minä, sanoi Erik. Ja muuten voihan äiti tulla sinne miten usein tahansa.
— Siihen ei minulla ole aikaa, sinne on niin pitkä matka. En voi käsittää, minkätähden hänelle olisi niin paljon parempi tulla Harjulle.
— Hän saisi siellä enemmän lepoa, sanoi Erik.
— Harju on korkealla ja keskellä havumetsää, sanoi tohtori. Paras ajateltavissa oleva paikka heikolle ja ärtyneelle hermostolle.
— On ehkä parasta, että Anna itse saa päättää, kuinka hän tahtoo, ehdotti Erik.
— Ei, puuttui nyt puheeseen kirkkoherra, joka tähän saakka oli ääneti kuunnellut toisten keskustelua. Häntä ei saa saattaa rauhattomaksi sillä, että hänen tarvitsee itse päättää. Me ratkaisemme sen niin kuin hänelle on parhaaksi.
— Kuinka voimme tietää, mikä hänelle on parasta? ihmetteli rouva
Sander neuvotonna.
— Lääkärin asia on ratkaista, arveli hänen miehensä. Neuvotko sinä häntä muuttamaan Harjulle, Bentick?