Allanista tuntui niinkuin Anna olisi katsonut häneen jostakin kauempaa, vaikka hän istui häntä niin lähellä, ja hän oli kiertänyt käsivartensa Annan hartioiden ympäri.
— Heikkoutesiko sinusta tuntuu ristiltä? kysyi Allan.
Anna aikoi vastata myöntävästi päästäkseen enemmistä kysymyksistä, mutta se ei olisi ollut totta, senvuoksi hän vastasi kieltävästi: hän ei paljoa välittänyt heikkoudestaan.
— Mitä se sitten on?
Allan tunsi olevansa utelias. Vaikka Anna lauloi rististä, ilmeisesti täydellä todella, ei hän näyttänyt alakuloiselta.
— Älä kysy! pyysi hän.
— Sinä tahdot pitää minut luottamuksesi ulkopuolella!
Anna katsoi häneen anteeksipyytävästi, peläten loukanneensa Allania.
— En halua tarpeettomasti raskauttaa mieltäsi sellaisella, mitä et voi auttaa, sanoi hän.
— Oletko sitten varma, etten voi auttaa?