— Olen.
Anna katseli pianon koskettimiin ja soitteli toisella kädellään.
— Tapasin äsken Lucia Vilden, sanoi Allan tuokion kuluttua. Hänellä ei ollut aikaa tulla nyt tänne. Hän pyysi sanomaan sinulle terveisiä.
Anna ei kohottanut katsettaan. Hän soitteli edelleen toisella kädellään.
— Mistä te puhelitte?
— Sinusta tietysti. Mistäpä muusta olisimme puhelleet?
— Mitä te sanoitte minusta?
— Olimme yhtä mieltä siinä, ettemme ole tyytyväisiä sinuun. Hän toivoi minun elvyttävän sinua.
— Mitä sinä siihen sanoit?
— Että sen voin ennen maailmassa tehdä, mutta että nyt näyn kadottaneen valtani sinuun.