Näine onnellisine vaikutelmineen ja haudan lepo pitkän, kiusallisen surunsa yllä, hän palasi mieluisaan, tyyneen Västanforsin arkielämään.
Ja niin kului yksi vuosi.
58.
Onko Annasta ollut mitään tietoja tänään?
Se oli Lucia, joka näin kysyi. Hän oli tullut pappilaan, missä
kirkkoherra istui yksikseen, sillä hänen vaimonsa oli Tukholmassa
Annan luona, joka oli hyvin huonona sairaana. Lucia tapasi nyt tohtori
Bentick vanhemman Sanderin luona samalla asialla.
— Anna tulee tänne, vastasi Sander.
Hänen masentuneesta ilmeestään päättäen ei tämä sanoma sisältänyt rauhoittavaa tietoa, kuten olisi voinut otaksua.
— Tuleeko hän tänne? Onko hän parempi? kysyi Lucia epäröiden.
— Ei, päinvastoin. Mutta hän ikävöi tänne niin, ja kun hänen tilansa on toivoton, voi hänen toivomuksensa niin mielellään täyttää ja tuoda hänet tänne.
— Milloin hän tulee?