Mikä kaikkivoittava voima tuo olikaan, joka sai hänet antamaan myöten?
Oliko se rakkautta mieheen, joka tarvitsi juuri häntä, ja jonka hymyilevät silmät nyt saattoivat olla niin täynnä voimaa ja miehekästä vakavuutta?
Vai oliko se kauan sitten vaienneen äänen muisto, joka kerran oli puhunut siitä, mikä nyt oli tapahtumassa?
"Ota Allan huostaasi!"
Lucia nosti pikaisesti päänsä, sillä niin selvästi hän kuuli vielä kerran tuon rakkaan äänen sävyn, ikäänkuin se todellakin olisi puhunut hänelle nyt illan hiljaisuudessa.
Hän katsoi Allaniin, ikäänkuin tahtoen nähdä, oliko hänkin kuullut äänen.
Joko hän oli sen kuullut tahi ei, niin hänen silmänsä rukoilivat samaa rukousta.
Se oli enemmän kuin Lucia jaksoi vastustaa. Hän ojensi Allanille kätensä.
65.
Västanforsin naapurit puhuivat paljon kihlauksesta, kun sen julkaiseminen iski kuin pommi heidän keskelleen. Oli niin paljon muistuttamista sitä vastaan, ja erittäinkin yhdessä muistutuksessa olivat kaikki yhtä mieltä: morsianhan oli vanhempi kuin sulhanen. Jos olisi ollut niin kuin olla piti, olisi morsiamen pitänyt olla seitsemää vuotta nuorempi sulhasta, mutta nyt hän oli sen sijaan seitsemää vuotta vanhempi; siitähän tuli oikeastaan neljäntoista vuoden vajaus. Lucia tuli yht'äkkiä kaikkien Västanforsilaisten mielestä niin peräti vanhaksi.