— Ja hän saa äitipuolen, pieni raukka! jatkoi hänen vaimonsa. Jospa se edes olisi ollut joku muu kuin tuo maailmallinen ja emansipoitu Lucia Vilde!
Kirkkoherrakaan ei ollut iloinen asiain tällaisesta käänteestä, mutta hänen oikeudentuntonsa saattoi hänet pitämään Lucian puolta.
— Lucia piti meidän Annasta ja tulee kyllä olemaan hyvä hänen lapselleen, sanoi hän.
— Se ei kuitenkaan koskaan ole samaa kuin oman äidin rakkaus. Pikku lapsi parka!
Ja isoäidin silmät kyyneltyivät osanotosta tuota pientä kiharapäistä tyttöä kohtaan, joka istui siinä ja leikki, iloisena ja huoletonna. —
Ne jotka kihlauksesta eniten hämmästyivät ja jotka olivat eniten sitä vastaan, olivat Lucian entiset oppilaat. Brita, Irene ja Liisa olivat eniten kuohuissaan. He olivat asettaneet tuon jumaloidun opettajattaren niin korkealle, etteivät he saattaneet käsittää, että hän voi tehdä jotakin sellaista kuin mennä naimisiin Allanin kanssa. Allanhan oli ollut heidän lapsuutensa leikkitoveri, he olivat aina pitäneet häntä ikäisenään ja vertaisenaan, ja että nyt tuo jumaloitu Lucia saattoi laskeutua hänen tasolleen ja tulla hänen vaimokseen, se oli heistä kerrassaan käsittämätöntä ja vastenmielistä.
Heidän käsitykseensä yhtyi täydellisesti Uno Clareus. Häntä oikein suututti, että hän oli saattanut antaa Lucian arvostelulle niin suuren arvon, että oli asettanut sen alaiseksi yksin kirjalliset tuotteensakin. Nythän hän osoitti, ettei hänellä ole olemassakaan mitään arvostelukykyä, kun hän kerran unohtaa arvokkuutensa siinä määrin, että menee naimisiin vanhoilla päivillään ja vieläpä tuon irvihampaan Bentickin kanssa!
Ainoa, jolla ei ollut kihlausta vastaan mitään muistuttamista, ja joka hyväksyi sen kaikin puolin, oli Erik Sander, nuori Harjun patruuna ja perheenisä. Hänhän oli vanhastaan Allan Bentickin ystävä ja soi hänelle hyvää. Hänellä oli oikea käsitys sekä ystävästään että Luciasta ja hän käsitti, että he sopivat yhteen.
— Lucia on juuri se, jota Allan tarvitsee, sanoi hän puolustukseksi syytöksiin, joita kuuli muiden tekevän. Ja vaikkapa Lucia tekeekin uhrauksen, saa hän kyllä runsaan palkan siitä.
— Oo, hän ei totisesti tee mitään uhrausta! sähisi Brita, kun Erik hänen läsnäollessaan toi esiin todisteitaan. Hän on tietysti ylettömästi rakastunut, kuten kaikki vanhat neidot rakastuessaan. Että saisin nähdä juuri Lucian noin tyhmistyneenä, sitä olisin kaikkein vähimmin uskonut! Uh, ettei vain tulisi tuollaiseksi!