Kuten Disa Clareus oli otaksunut, jätti Allan kaikki häitä koskevat seikat Lucian päätettäväksi.
— Ainoa, mistä välitän, on se, että sinä menet naimisiin kanssani.
Miten se tapahtuu ja missä, sen saat yksin ratkaista.
Myöskin mitä kirkkoherraan tuli, osoittautui, että rouva Clareus oli otaksunut oikein. Kun hän kysyi asiaa kirkkoherralta, sai hän selvästi sen käsityksen, että tämä olisi tuntenut itsensä syrjäytetyksi, ellei häntä olisi pyydetty vihkimään.
— Miten erilaisia ihmiset ovatkaan! oli kaikki, mitä Lucia sanoi, kun hänen ystävänsä ilmoitti hänelle saamastaan vaikutuksesta, mutta hänelle teki hyvää, että Annan isä tahtoi vihkiä hänet.
Siis häät pidettiin Borgissa, ja kaikki naapurit kutsuttiin. He tulivatkin jokaikinen, ei ainoakaan jäänyt tulematta. Miten paljon lie ollutkaan sanomista kihlauksesta, tunnuttiin nyt, kun siihen oli ehditty tottua, oltavan täydellisesti sovinnolliset avioliiton suhteen.
Kun Brita Sander ja Irene vihkimisen jälkeen onnitellen suutelivat Luciaa, tunsivat he omassa tunnossaan, tietoisuudessaan kaikki, mitä olivat hänestä sanoneet.
Mitä pahaa tai alentavaa hän oikeastaan tekee! kysyivät he nyt itseltään. Koko Lucian olennon sulous vaikutti heihin uudelleen, kuten niin monesti ennen, ja sai heidät häpeämään. Minkätähden hän ei saisi seistä morsiamena, hän, joka kypsyneestä iästään huolimatta vielä voi näyttää niin ihastuttavalta kuin tänään? ajattelivat he ja kaikki muut enemmän tai vähemmän tietoisesti. Että hän oli seitsemää vuotta miestään vanhempi, sitä ei huomannut. Ja vaikkapa se olisi näkynytkin, niin mitäpä se olisi tehnyt, kun Allan ilmeisesti oli enemmän kuin tyytyväinen? Hän ei osoittanut entistä poikamaista ja yltiömäistä iloaan, mutta hän näytti mieheltä, joka oli saavuttanut päämääränsä.
Kun hääilta tuli, ei Lucia seurannut miestään. Tukholman juna meni vasta seuraavana aamuna, ja viimeisen yönsä Västanforsissa tahtoi Lucia viettää vanhassa huoneessaan Borgissa. Allan seurasi isäänsä Forsiin ja nukkui siellä.
— Sinä olet nyt joka tapauksessa minun etkä voi enää muuttaa mieltäsi, sanoi Allan tyynellä omistusoikeudella, jättäessään vaimolleen hyvästit. Tulen noutamaan sinut asemalle huomenaamuna. —
Disa Clareus saattoi Lucian hänen huoneeseensa, ja kun hän oli mennyt, tuli Irene sisään ja oli niin katuvaisen ystävällinen, ettei Lucia voinut olla häntä vähän kiusoittelematta.