Rouva Sander katsoi ympärilleen ikäänkuin olisi hakenut puheena olevaa.
— Brita meni kaiketi hänen kanssaan, niin että luullakseni ei kumpikaan tytöistä ole kotona, lisäsi hän, tapansa mukaan puhuen ikäänkuin olisi epävarma asiastaan.
Sander ja hänen vaimonsa seisoivat portilla katsellen eteneviä ratsastajia.
— Kuinka saatat antaa hänen puhua pitäjäntuvassa? Hänhän ratsastaa kahdareisin ikäänkuin mies ja käy housuihin puettuna, virkkoi rouva Sander, voimatta pidättyä purkamasta suuttumustaan Lucian sopimattoman esiintymisen vuoksi.
— Ei suinkaan hän siinä puvussa tule kokoukseen, puolustihe Sander rypistetyin otsin.
Ei ole hauskaa tulla soimatuksi asiasta, josta itse salaisesti tuntee itsensä epävarmaksi.
— Hänen päähänsä saattaa pistää tulla ratsain kokoukseen — ja silloin…!
— Ei hän sitä tee! Saatanhan varmuuden vuoksi pyytää Unoa estämään sen, jos hän huomaisi hänen aikovan sellaista, sanoi Sander ja meni huoneeseensa.
Hänen vaimonsa pudisti päätään levottomin ilmein, kietoi shaalin ympärilleen ja meni huoaten sisälle, miettien, miten hän parhaiten voisi vastustaa tuon emansipeeratun kotiopettajattaren vaikutusta Britaan ja Annaan.
Sillä aikaa ratsasti Lucia Unon rinnalla kotia päin Borgiin.