— Kuka meistä on voittanut vedon? kysyi hän kääntyen vilkkaasti toverinsa puoleen, niin pian kuin he olivat päässeet kuulomatkan ohi pappilasta.
— Te tietysti. Hänhän suostui tarjoukseen.
— Mutta hän epäröi — juuri siitä syystä, mistä sanoitte.
Uno päästi nyt vaivoin pidätetyn hilpeytensä valloilleen.
— Oi, te olitte erinomainen, kun kysyitte niin viattomasti. Ja se meni häneen! Hän rupesi tyynnyttämään teidän omaatuntoanne!
Ja Uno nauroi ääneen.
Luciakin yhtyi ensin siihen, mutta kävi sitten yht'äkkiä vakavaksi.
— On rumaa, että teemme pilaa kunnon miehestä tällä tavoin, sanoi hän.
— Emme tee pilaa kunnon miehestä, vaan hänen yhdestä heikkoudestaan.
— Joka tapauksessa pilaa, väitti Lucia hieman katuvaisena. Emme välitä enää vedosta. Koska minä olen sen voittanut, niin voinhan sen purkaakin.