Lucian tapana oli lausua ilmi tunnustuksensa silloin kun siihen oli aihetta, ja ehkäpä hyvinkin juuri se vaikutti, että hänestä niin paljon pidettiin.
— Jospa sinä harjoittaisit jonkun pikku laulun esittääksesi kokouksessa yksinlauluna! ehdotti Lucia.
— Oi, en koskaan uskaltaisi sitä! huudahti Anna kauhistuen jo pelkkää sellaista ajatustakin.
Lucia hymyili.
— Mitenkä minä sitten uskallan pitää esitelmän?
— Onhan sillä ero.
— Pitäisitkö sitten mieluummin esitelmän?
— Huu, en toki, se olisi vielä pahempaa.
— Niinpä niin!
— Mutta onhan ero Lucia-tädin ja minun välilläni.