— Iästä en paljon perusta. Tohtori ei toki tanssine nurin minun kanssani, sanoi Lucia ja nousi ylös.
Rouva Jennings istui hänen paikalleen alkaen soittaa. Ja tohtori lähti tanssiin Lucian kanssa.
Siitä oli kauan kuin hän oli tanssinut, mutta hän oli nuoruudessaan ollut oivallinen tanssija ja pääsi heti vauhtiin. Mutta kylläpä hänen naisensakin tanssi innostavasti, hänen olentonsa joka jäsenessä oli rytmiä ja sulavuutta.
Allan Bentick ja Irene olivat juuri lähtemäisillään tanssiin toistensa kanssa, kun he huomasivat tuon odottamattoman parin ja pysähtyivät.
— Mikä pateriin on mennyt? virkkoi Allan nauraen.
— Eikö Lucia-täti ole ihastuttava? sanoi Irene innostuksissaan.
Allan seurasi hetkisen katseellaan hänen liikkeitään.
— Hän tanssii ikäänkuin Mozartin sävel, sanoi hän.
Hänen ilmeinen ihailunsa innostutti Ireneä.
— Ei kukaan ole sellainen kuin hän! vakuutti kahdeksantoistavuotias ihastuneena.