Allan katsoi huvitettuna häneen.
— Jaha, vai niin. Pienet koulutytöt haaveilevat kai aina opettajattaristaan, vai mitä?
Irene keikautti närkästyneenä päätään.
— Pienet koulutytöt! kivahti hän.
— Niin, mitä te muuta olette koko joukko?
— Brita ja minä olemme täysikasvuisia, saan luvan sanoa sinulle. Me luemme vain kieliä ja otamme soittotunteja, mutta koulukurssin olemme lopettaneet.
— Kumarrun tomuun teidän oppineisuutenne edessä!
— Irvihammas! Seisommeko tässä iankaiken riitelemässä?
Allan totteli kehoitusta ja vei hänet tanssiin.
— Tanssimmeko heidät nurin, paterin ja tuon jumalallisen? kysyi hän ja kujeileva ilme hänen silmissään sanoi Irenelle, että hän todella halusi tehdä niin.