Mutta Irene painoi jalkansa niin lujasti lattiaan, että Allanin täytyi pysähtyä.
— Lupaa minulle, ettet tee mitään niin alhaista! Hänen silmänsä oikein säkenöivät Allania vastaan, ja tämä jatkoi huvitettuna hänen kiusoittelemistaan, kunnes hän näki parhaaksi lepyttää hänet jälleen. Ja se kävikin päinsä hyvin helposti.
— Tohtorilla on kunniaa pojastaan, sanoi Lucia tanssitoverilleen.
— Minkälaista kunniaa? kysyi tohtori kaikkein tylyimpään tapaansa.
— Hän näyttää niin hauskalta ja pirteältä ja hänessä on jotakin voittavaa.
Mitä hän voittaa, sen jätän silleen, vastasi tohtori ylenkatseellisesti.
Hänen tapansa huvitti Luciaa sanomattomasti.
— Kaikki muut, paitsi hänen isänsä, tuntuvat olevan ihastuneita häneen, huomautti Lucia.
— Hänellä on taito panna tyttöjen päät pyörälle, jos se nyt on olevinaan jokin erikoinen taito.
Elköön vain panko minun pienten herttaisten oppilaitteni päitä pyörälle!