— Siitä vähät, kunhan ei vain pane opettajattaren päätä pyörälle.
— Siitä ei ole vaaraa! sanoi Lucia hieman surumielisesti, mistä hän itse ei ollut tietoinen.
Tohtori katsoi häneen terävästi.
— Onko se ehkä jo pyörällä?
Lucia havahtui hänen kysymyksestään ja ymmärsi, että hän jollakin tavoin oli unohtanut ilmaista itsensä, niin että tohtori oli voinut tulla siihen johtopäätökseen, että hänellä oli salaisuus.
— Tietysti! vastasi hän keveästi ja huolettomasti eksyttääkseen tohtoria.
Lopulla tanssia Lucia puhui vilkkaasti haihduttaakseen tohtorin epäluuloa. Hän ei mitenkään tahtonut kenenkään tällä paikkakunnalla aavistavan, että hänellä oli suru, sillä silloin hänelle kävisi vaikeammaksi paeta sitä.
Seuraavana väliaikana Lucia meni pianon luo päästääkseen rouva
Jenningsin soittamasta, mutta Allan ehkäisi hänet.
— Paterin jälkeen tulee minun vuoroni, eikö totta? Ettehän kieltäne?
— Jos rouva Jennings tahtoo jatkaa soittamista, vastasi Lucia.