Ratsastustunnin loputtua Sif tuli hänen luokseen, lapsellisen tuttavallisena ja herttaisena, ja hän näytti pitävän selvänä, että hän saattaisi hänet kotiin kuten tavallisesti. Ensimäisen kerran Randal toivoi, ettei Sif olisi tullut hänen luokseen, ja tie tämän kotiin tuntui hänestä pitkältä ja vaikealta käydä.
Harvapuheinen hän oli, mutta muutoin hänen, ulkomuodossaan ei huomannut mitään siitä mitä hän sisällisesti kärsi.
Sif pyysi hänen tulemaan sisään, mutta hän esteli, hänellä ei ollut aikaa.
Sif oli huomannut hänen äänettömyytensä, mutta oli niin kiinni omissa ajatuksissaan, ettei hän enempää miettinyt sitä. Hänkin oli ollut vähän äänetön kotimatkalla, sillä hän oli kulkenut ja ajatellut, että hän hyvin mielellään olisi tahtonut uskoa salaisuutensa Randal-sedälle. Oli niin tyhjää kun ei saanut puhua siitä kenellekään, ja kaikista ihmisistä Randal oli ainoa, kelle hän olisi tahtonut ilmaista sen. Mutta ei hän voinut puhua hänelle siitä kadulla. Eikä hän olisi kai voinut tehdä sitä vaikka hän olisi tullut sisäänkin, siellähän oli isä ja äiti ja pojat, ajatteli Sif ja tunsi itsensä kärsimättömäksi heitä kohtaan. Jospa hän olisi saanut olla yksin Randal-sedän kanssa jossain ja uskoa hänelle kaiken! Kaikki oli niin levotonta ja epävarmaa, niin ihastuttavan mielenkiintoista, mutta rikkirepivää. Hän ei edes aina tiennyt mitä hän itse tahtoi tai toivoi, mutta hän luuli, että Randal-setä voisi selittää kaikki hänelle, jos hän vain voisi saada puhua hänelle.
Mutta tämä sanoi jäähyväiset hänelle portilla ja meni. Tuntui niin merkillisen tyhjältä, ajatteli hän, kun Randal-setä meni hänen luotaan noin.
Hän oli ollut niin äänetön, melkein hieman jäykkä. Mitä jos hän aavisti jotain eikä hyväksynyt sitä?
Sif ei saanut rauhaa siltä ajatukselta.
13.
Randal kuljeksi ilman päämäärää kaduilla, kunnes ensi juna lähti Upsalaan. Silloin hän meni kotiin. Hän ei käsittänyt, että se mitä oli tapahtumaisillaan koskisi häneen niin musertavasti, koska se ei ollut muuta kuin minkä hän koko ajan oli tiennyt tulevan ennemmin tai myöhemmin.
Eihän hän koskaan ollut toivonut voivansa itse voittaa häntä. Ainakin hän oli luullut, ettei ollut toivonut. Mutta nähdä nyt toisen saavan hänet, se oli paljon pahempaa kuin itse olla saamatta häntä.