— Onko olemassa jotain hyvää keinoa velkojen maksamiseen? kysyi Sif, yhtäkkiä siirtyen aineeseen, joka pinnalta katsoen oli niin ilman minkäänlaista yhteyttä edelliseen, että Randal ensi silmänräpäyksenä luuli Sifin tahtovan kääntää keskustelun toisaalle; mutta mietittyään hiukan hän arvasi ajatusyhteyden jota Sif oli seurannut.
— Siihen on monta keinoa. Mutta yhtä tarvitaan kaikkiin, ja se on rahaa.
— Kuinka rahaa hankitaan?
— Työllä, liiketoimella, naimisen tai pelin kautta tai suurisuuntaisen varkauden kautta, kerjuulla, arpajaisilla — on olemassa satoja enemmän tai vähemmän epävarmoja keinoja.
Sif nauroi.
— Tarkoitan rehellisiä keinoja, selitti hän.
— Kaikki nuo mainitsemani keinot eivät ole epärehellisiä.
— Minkälainen työ esimerkiksi tuottaa eniten rahaa?
— Niin, sitä on vaikeaa sanoa. Suurien liikkeiden näyteikkunoiden järjestämisen olen kuullut olevan hyvin tuottavaa työtä. Valtioministerin virka antaa ehkä vähän enemmän vuotuista tuloa, mutta se on tavattoman horjuva. Muodissa oleva kirurgi on kyllä molempia edellisiä parempi. Kaikkein parasta on ehkä keksiä uusi suuvesi ja saada se maailman markkinoille näppäröiden reklaamien avulla. Se joka keksi tehdä kaikellaisia näperryksiä vanhoista krinoliinijousista on tainnut tulla miljonääriksi…
— Setä on kovin hassu tänä iltana! Enhän minä tarkoita tuollaisia mahdottomuuksia, nauroi Sif. Mitä voi esim. luutnantti tehdä tullakseen rikkaaksi?