Hänen oli myöskin sääli Sifiä. Hehän eivät onneksi olleet kihloissa, he eivät myöskään olleet millään tavalla antaneet puheen aihetta, molemmat olivat hyvin varoneet etteivät muille ilmoittaisi salaisuutta. Mutta hän tunsi kuitenkin velvollisuudekseen ottaa Sif mahdollisimman paljon huomioon. Senvuoksi hän kirjoitti Sifille kirjeen, jonka tarkoitus oli valmistaa tätä siihen mikä oli tuleva.
Hän pyysi siinä kirjeessä Sifin unohtamaan hänet ja selitti, ettei hän ollut Sifin ajatuksenkaan arvoinen. Hänen ainoa lohdutuksensa oli, kirjoitti hän, ettei ollut sitonut häntä itseensä, sillä se olisi ollut sama kuin vetää hänet kurjuuteen. Hän katui katkerasti olemastaan kyllin heikko antaessaan Sifin aavistaa hänen rakkautensa. Nyt hän pyysi vain hänen suomaan anteeksi hänelle ja unohtamaan hänet. Hän lopettaisi ratsastusopetuksen ja matkustaisi pois joksikin aikaa, minkä vuoksi tämä kirje oli hänen jäähyväisensä.
Kirje kohtasi Sifiä iskun tavoin ja järkytti häntä ankarasti. Viime aikoina hän kyllä oli saattanut toisinaan epäröidä ja ihmetellä, oliko se, mitä hän tunsi, rakkautta vai eikö, mutta nyt kun näytti siltä, että hän kadottaisi luutnantin, unohti hän aivan epäröimisensä ja oli vakuutettu siitä, että oli rakastanut häntä koko ajan.
Hän ei ymmärtänyt mitä luutnantti tarkoitti kirjeellään. Hehän pitivät toisistaan. Eiväthän he voineet yhtäkkiä sopimuksesta lakata. Jos he olisivat olleet kihloissa, olisi se ollut toinen asia. Kihlauksen voi purkaa, mutta rakkaus itse ei riipu päätöksestä tai sopimuksesta.
Sif oli haaveillut ja uneksinut mitä kauneimpia unelmia tänä aikana. Hän oli ollut niin tyytyväinen tuohon heidän väliseen häilyvään ja salaiseen suhteeseen, se oli ollut hänestä niin hienoa ja hohteista, eikä hän ollenkaan ollut tuntenut mitään kärsimättömyyttä siihen nähden, että se muuttuisi lujemmaksi, pikemmin päinvastoin. Hän oli karkoittanut ajatuksen siitä ajasta, jolloin niin kävisi. Mutta nyt tuo kaunis kuva särkyi kokonaan.
Sif mietti kirjettä.
Minkätähden hän lopettaa ratsastusopetuksen ja matkustaa pois?
Hän ei tahtonut ymmärtää mikä siinä oli takana, vaikka kiusallinen aavistus sanoi sen hänelle.
Kun hän tuli ratsastuspaikalle, oli siellä toinen upseeri johtamassa opetusta.
Tytöt ihmettelivät, jotkut heistä näyttivät huomattavasti alakuloisilta. Mutta niiden joukossa ei rikas tyttö ollut. Hän näytti riemuitsevan ja sellaiselta kuin olisi voinut selittää yhtä ja toista, jos olisi tahtonut. Sifille, joka muulloin oli hänen huonosti salatun mustasukkaisuutensa esineenä, hän osoitti nyt huomattavaa alentuvaisuutta.