Sifistä kaikki meni ympäri, mutta hän onnistui hillitsemään itsensä.
— Mihin hän on matkustanut?
Ei silti että hän olisi yhtään välittänyt siitä, mutta täytyihän hänen sanoa jotain.
— Berliniin raha-asioiden vuoksi, otaksun. Hän ei sanonut kuinka kauan hän viipyisi poissa, mutta hän puhui jotain sellaista, että minä tulisin jälestäpäin ja me menisimme kihloihin jossain romantisella paikalla Saksin Sweitsissa esim. ja että ehkä menisimme naimisiinkin siellä ulkomailla ja tekisimme häämatkamme samalla. Mutta minä tahdon mieluummin mennä naimisiin täällä kotona ja pitää hienot häät morsiusneitoineen ja sulhaspoikineen. Sitten pyydän sinut morsiusneidoksi, tahdotko tulla?
— Kiitos, sanoi Sif yksikantaan.
Hän ei voinut päästä pakoon, hänen täytyi kuunnella tuota onnellista morsianta tuntien itseänsä kidutettavan.
17.
— En tiedä, miten asetan paterin hoidon, sanoi Allan eräänä päivänä päivällispöydässä.
Hän oli juuri tullut kotiin Västanforsista, jossa hän oli pikipäin käynyt ja tavannut vanhan isänsä hyvin heikkona.
— Kuinka niin? kysyi Lucia. Onko hän huonompi?