Hän toivoi että olisi voinut tehdä sen, hän ikävöi Randal-setää, mutta häntä hävetti näyttäytyä tälle. Hän näkisi heti, että kaikki oli menetettyä, eikä hän, Sif — saattaisi säilyttää itsehillintäänsä Randal-sedän osanoton tähden, jota hän tiesi tämän tuntevan häntä kohtaan, ajattelipa hän mitä tahansa hänen luulottelustaan. Senvuoksi hän pysyttelihe itsepintaisesti huoneessaan.
Mutta kun hän tuli saliin päivälliseksi, seisoi Randal siellä, Lucia oli pyytänyt häntä jäämään.
Sif tunsi kalpenevansa nähdessään hänet, ja pienen kylmän käden Randal sai käteensä heidän tervehtiessään.
Vaikkapa hän ei olisi tiennyt luutnantti Stjärnfeldtin matkasta ja kuullut huhuttavan hänen piakkoin odotettavasta kihlauksestaan rikkaan tytön kanssa, olisi hän nyt ymmärtänyt, että kärsimys, jota hän oli pelännyt, oli nyt kohdannut hänen lemmikkiään.
Mutta hän ei ollut tietävinään siitä mitä näki ja ymmärsi.
— Onnittelen isoisääsi, tiedän, että sinulla on sydäntä sairaille, sanoi hän.
Sif ymmärsi, että hän ajatteli muuatta yötä Lapin matkailijatupasessa tuona valoisana kesänä sata vuotta sitten, ja hänen mielensä kävi niin herkäksi sitä muistaessaan ja kiitolliseksi siitä, että Randal-setä veti sen esille suojaksi hänen mielenliikutukselleen, joka uhkasi vallata hänet.
— Isä luulee, etten tule kestämään viikkoakaan, sanoi hän hieman naurahtaen, ikäänkuin olisi tahtonut antaa Randalin uskoa, että hän oli siinä samaa mieltä isän kanssa.
— Luulen sinun kestävän niin kauan kuin sinua tarvitaan, sanoi Randal luottavasti.
Istuttiin pöytään, ja keskustelu tuli yleiseksi, Sif ei ottanut siihen paljon osaa. Randal-sedän vastaus oli saattanut hänet häpeemään. Hän luuli hänen menevän isoisän tähden, mutta hänhän tiesi, että hän meni yksinomaan itsensä tähden. Hän tunsi itsensä niin matalaksi, ja häntä kiusasi yhtä paljon se, että Randal-setä tässä tapauksessa luulisi hänestä parempaa kuin hän ansaitsikaan, kuin että hän luutnanttia koskevassa asiassa epäilisi hänen olleen luulotteleva, vaikka hän ei ollut sitä. Hän piti niin todellisesti Randal-sedästä, että pieninkin kierous tämän käsityksessä hänestä — Sifistä — oli hänelle mahdotonta sietää. Mutta hän ei voinut selittää hänelle kumpaakaan.