— Onko isoisä voinut antaa anteeksi vaimolleen että hän karkasi?
— Minun vaimoni hän ei ollut enää sitte kun hän karkasi.
— Ei, tietysti ei. Mutta onko isoisä voinut antaa anteeksi hänelle?
— Mitäpä se olisi hyödyttänyt? Hän ei pyytänyt minulta sitä koskaan. Ei hän välittänyt siitä annoinko minä anteeksi vai enkö?
— Tunsiko isoisä itsensä hyvin katkeraksi?
— Katkeraksi? Minä en tahdo katkeraa vettä, tiuskasi hän. Mitä minä sillä tekisin, kun en tarvitse sitä?
Sif huomasi enemmät kyselyt hyödyttömiksi. Mitä isoisä lie tuntenutkin, niin se oli nyt unohdettu. Hän oli lapsi uudelleen ja yhtä vapaa katkeruudesta kuin lapsi.
— Onnellinen hän! ajatteli Sif. Kunpa olisi päässyt niin pitkälle!