— Pelottaako sinua nyt olla hänen luonaan, kun hän on tullut näin huonoksi?
— Pelkään niin saada nähdä hänen kuolevan.
— Parasta kai on, että sitten muutat pois Forsista, Saamme hankkia jonkun muun äidin avuksi.
— Se on niin pelkurimaista, mutta en voi sille mitään, sanoi Sif surumielisesti.
— Sinä olet tehnyt osasi. Niin kauan kuin hän oli tajuissaan, olit sinä hänen luonaan ja teit hauskaksi hänen olonsa. Nyt hän tuskin tuntee ympäristöään eikä juuri tarvitse sinua enää. Nyt saavat muut astua esiin.
— Jäisin niin mielelläni auttamaan äitiä, jos vain tietäisin, etten saisi nähdä isoisän kuolevan. Vaikka on kyllä vaikeaa nähdä häntä sellaisenakin kuin hän on.
— Minä pidän huolta, että joku tulee sinun sijaasi, lupasi isä.
Sen hän tekikin jo samana päivänä.
Sif sai muuttaa Erik-enon luo Harjulle, ja hänen siellä oleva vanhin serkkunsa, seitsentoistavuotias Brita, tuli hänen sijaansa Forsiin Lucian avuksi hoitamaan sairasta.
Brita oli voimakas ja rauhallinen, eikä mietiskellyt elämää eikä kuolemaa eikä pelännyt kumpaakaan. Hän oli paras apulainen mitä Lucia saattoi saada.