— Halveksinko sinua!
Randalin ääni, joka ilmaisi miten mahdottomalta sellainen kuvittelu tuntui hänestä, teki Sifille hyvää.
— Setä, joka itse seisoo yläpuolella kaikkia heikkouksia, voi kuitenkin olla katsomatta alas sellaiseen raukkaan kuin minuun.
Sifin katse kimalteli kyyneleisenä ja kiitollisena Randalia vastaan.
Se oli liiaksi Randalille. Hän kohotti käsivartensa ottaakseen Sifin syliinsä. Mutta voimakkain tahdonponnistuksin hän ehkäisi itsensä ajoissa ja antoi käsivartensa vaipua jälleen.
Hänkö seisoi kaikkien heikkouksien yläpuolella, hän? Ei hän koskaan ollut ollut niin lähellä peloittaa pikku lintuansa karkuun. Ihmettelystä, joka tuli Sifin silmiin, hän ymmärsi, että hän olisi säikähdyttänyt pois hänet, ellei olisi onnistunut ehkäisemään itseään. Hänhän oli vielä paraillaan kiinni ensimäisessä pettymyksessään eikä ollut vielä kypsä uudelle rakkaudelle. Häneen vaikuttaisi pahasti saada yhtäkkiä nähdä tuon ihaillun ja pidetyn sedän muuttuvan rakastajaksi. Randal oli kyllin viisas huomaamaan sen ja hillitsemään itsensä.
He olivat pysähtyneet havuiselle metsäpolulle. Nyt he kulkivat äänettöminä eteenpäin Harjua kohti.
3.
Kuolema viivytteli ottamasta vanhaa tohtori Bentickiä, minkävuoksi elämä Västanforsissa kulki taas entisillä raiteillaan. Ei kukaan pyytänyt naapuriston nuorisolta, että se istuisi hiljaa ja odottaisi kuolemaa, joka viivytteli tuloaan ja saattoi viipyä vielä vuosia. Senvuoksi lapset ja nuoret kokoontuivat ja heillä oli hauskaa toistensa kanssa kuten muulloinkin kesäisin.
Brita Sander, tuo pieni taitava hoitajatar-apulainen, ei tehnyt mitään poikkeusta siitä säännöstä. Lucia-täti ymmärsi, että Brita oli nuori ja lähetti senvuoksi hänet huvimatkoille ja kutsuihin toisten nuorten kanssa.