Itse ei Lucia jättänyt sairaan huonetta muulloin kuin kävelläkseen raittiissa ilmassa tai lyhyillä vierailuilla vanhan ystävänsä rouva Clareuksen luona Borgissa. Hän oli luvannut miehelleen kävellä vähintään tunnin verran pari kertaa päivässä.
— Sinä et saa tehdä itseäsi rumaksi ja vanhaksi, sillä silloin en voi enää pitää sinusta, oli tohtori lähtiessään sanonut leikilliseen tapaansa Lucialle.
Hän ei voinut jäädä Västanforsiin kun hänellä oli työnsä hoidettavana Tukholmassa, mutta hän tuli sinne päiväksi pariksi silloin tällöin isäänsä katsomaan.
Västanforsin nuorison elämä sai tänä kesänä odottamattoman mielenkiintoisen lisän sen kautta, että kaksi kandidaattia tuli sinne kasvinkeräilyretkelle ja hyvin pian tulivat houkutelluiksi jäämään sinne, vaikka Västanfors ei ollut rikas harvinaisista kasveista. Ne olivat Åke Boson erään toverin kera.
Sif aavisti kyllä, etteivät kedon kukkaset häntä sinne olleet houkutelleet.
Sif tapasi hänet vapauttavan täynnä nuoruutta ja elämää, hänellä oli paljon esityksiä ja hauskutuksia, ja hän oli kaikessa sekä sen miehen terveellinen vastakohta, joka oli hyljännyt hänet, että kuoleman, joka kosketti hänen mieltään kylmyydellään.
Sif piti enemmän Randal-sedästä kuin kenestäkään muusta, mutta tämä seisoi niin korkealla hänen yläpuolellaan lahjakkuudessa ja arvokkuudessa, että hän saattoi vain ihmetellä ja tulla liikutetuksi hänen hyvyydestään kun hän ollenkaan välitti hänestä. Åke sitävastoin oli hänen omalla tasollaan. Hän piti sen vain luonnollisena, että Åke olisi täynnä mielenkiintoa häntä kohtaan. Ja tätä kohtaan hän tunsi itsensä kuin kuningattareksi uskollista alamaista kohtaan, Randalia kohtaan ikäänkuin lapseksi opettajansa ja ystävänsä edessä.
Sama tunne Randalia kohtaan oli Åkellakin. He kaksi puhuivat senvuoksi mielellään ja paljon tuosta yhteisestä vanhemmasta ystävästä, ja se lähenti heitä toisiinsa enemmän kuin mikään muu.
— On sääli tuota kandidaatti Boson-parkaa, sanoi Lucia miehelleen tämän käydessä lyhyellä vierailullaan Västanforsissa. Hän ja Sif ovat alinomaa yhdessä.
— Sitä Boson kai pikemmin pitää onnena, huomautti Allan kuivasti.