— Niin paraiksi onnena, kun Sif ei kai aikone ottaa häntä.
— Otaksuttavasti hän ei sitä ajattele — Sif ei ajattele juuri pitkälle — mutta hän tulee ehkä ottamaan hänet kuitenkin, se on, jos Åkessa on miestä kylliksi ottamaan hänet ja tekemään lopun hänen juonittelustaan.
Allan sanoi tämän tarmokkaasti ja antoi sanojaan seurata katseen, joka muistutti hänen vaimoaan siitä kuinka hän kerran oli osottanut, että hänessä oli miestä kylliksi tehdäkseen lopun tämän juonittelusta.
Lucia hymyili tuolle muistuttamiselle ja silitti hyväilevästi Allanin kättä.
— Näkisin mielelläni, että tuo poika onnistuisi ottamaan Sifin, jatkoi
Allan. Hän taitaa olla tulevaisuuden mies ja kunnon poika lisäksi.
— Niin, kyllä hän on paljon parempi hänelle mieheksi kuin hän, johon talvella pelkäsin Sifin olleen rakastuneen, tarkoitan luutnantti Stjärnfeldtiä, sanoi Lucia.
— Sinä luulet siis Sifin olevan yhtä tulenottavaa kuin ruuti. Sinähän kuvittelit kerran hänen olevan rakastuneen Randaliin.
— En toivo mitään enemmän kuin että niin olisi, sanoi Lucia.
— Randal on liian vanha hänelle. Ei, tuo kandidaatti — antaa hänen näyttää mihin hän kelpaa ja tulkoon hän sitten ottamaan Sifin. Vaikka tietysti — Allan keskeytti itsensä ja hänen kasvoihinsa tuli vihastunut ilme — en totisesti tiedä, tahdonko antaa häntä kenellekään miehenvetelykselle.
4.