Mutta Sif ei kieltänyt eikä myöntänyt. Eikä Åkella ollut rohkeutta pakottaa Sifiä ratkaisevaan vastaukseen, pelätessään senkautta saattavansa hänet antamaan ehdottomasti kielteisen.
Yhden hän oli kuitenkin saavuttanut: hän oli murtanut jään ja saattoi tästälähin puhua Sifin kanssa rakkaudestaan. Ja sen hän teki. Hän antoi Sifin tietää kaikki mitä tämä oli ja oli kauan ollut hänelle. Hän puhui siitä kuinka Sif oli seurannut häntä kaikkialle ja varjellut häntä kaikissa kiusauksissa, siitä saakka kun hän oli oppinut tuntemaan häntä.
Se liikutti Sifiä. Hänestä oli mieluista ajatella että oli tehnyt
Åkelle hyvää.
Hän tuli vielä puhuneeksi siitä herätteestä jalostuneeseen miehuuteen, jonka Randal oli antanut hänelle eräänä tuttavallisena hetkenä kukkivalla kesäniityllä.
Sif innostui saamaan tietää tarkalleen mitä Randal-setä oli sanonut. Hänestä tuntui kummalliselta kuullessaan sen, ja hän ihmetteli mikä nainen se oli, jota Randal-setä rakasti niin. Nyt hän saattoi ymmärtää, että tuo vaikea asia, joka oli tehnyt hänet avuttomaksi, oli ollut rakkaussuru. Hän ajatteli sitä huomiota niin, että hän unohti Åken ja tämän sydämen asiat.
Häntä hytkähdytti kun tuli ajatelleeksi, että Randal-setä tiesi ja oli kauan tiennyt Åken olevan ihastuneen häneen. Ei hän ollut koskaan sanallakaan viitannut siihen, ja kuitenkin he olivat usein puhuneet Åkesta. Hän oli aina puhunut hyvää Åkesta. Oliko hänellä ollut jokin tarkoitus sillä? Sopivatkohan he hänen mielestään toisilleen? Hän ihmetteli, neuvoisiko Randal-setä, joka tiesi kaikki mitä hän äskettäin oli kokenut, häntä ottamaan Åken parannuskeinoksi. Hänen oli mahdotonta kuvitella, mitä Randal-setä vastaisi, jos hän kysyisi häneltä siitä.
5.
Randal istui Harjun suuressa, matalassa ullakkohuoneessa ja luki. Hän oli puettu pehmeään, kaulan kohdalta avoimeen silkkiseen yönuttuunsa ja jaloissa hänellä oli huopatohvelit. Se oli hänen tavallinen työpukunsa. Tällä kertaa hän istui lepotuolissaan ympärillään pieluksia, sillä hengenahdistusta oli tuntunut yöllä.
Ovelle naputus herätti hänet hänen tutkimuksistaan. Åke Boson näyttäytyi ovessa.
— Häiritsenkö? Sillä silloin menen heti takaisin.