— Onko setä nukkunut? Randal pudisti päätään.
— Me toivoimme sitä, sanoi Sif pettyneenä. Kandidaatti Boson sanoi, että setä on väsynyt ja huono, ja senvuoksi olemme viivytelleet tuomasta päivällistä. Ja nyt setä on ehkä vain istunut ja odottanut sitä!
— En ole ajatellut ollenkaan ruokaa.
— Mutta sedällä on kai nälkä nyt? Hän sanoi sen pyytävästi.
— En voi sanoa. Mutta syön kyllä sentään, ettei ole nähnyt turhaa vaivaa tarjottiminesi.
— Oi, siinä ei ollut yhtään vaivaa, vakuutti Sif innokkaasti ja istuutui eräälle tuolille pitääkseen Randalille seuraa tämän syödessä.
Hän kiinnitti ruokaliinan leuan alle ja otti liemilautasen eteensä.
— Miksei setä ole nukkunut? Onko hengenahdistus estänyt? Tuo ilkeä hengenahdistus!
— Se ei ole estänyt. Olen ajatellut.
— Mitä sitten? Randal hymyili hiukan.