Yksin jäätyään hän käveli edes takaisin suuressa huoneessa, tuskan vallassa. Tämä oli pahempaa kuin mitä hän oli pelännyt. Mitä hän tekisi tuon epätoivoisen suhteen? kysyi hän itseltään.
Mutta hän ei löytänyt mitään vastausta siihen kysymykseen, hän ei voinut käsittää mitä hän olisi tehnyt toisin, paitsi tuota yhtä asiaa, ettei hänen olisi pitänyt antaa ylpeyden estää häntä alusta saakka tunnustamasta Åkelle — kuten hän silloin oli luullut — omaa toivotonta rakkauttaan Sifiin.
— Oliko sitten ylpeys niin vaikea synti, että tämä paha voi johtua siitä? kysyi hän edelleen. Hyvä Jumala, kuinka ankara sinä olet!
Taasen hän tunsi hädän pakottavan itseään Jumalan luo, mutta tällä kertaa hänen hätänsä oli enemmän toisen puolesta kuin omastaan. Tuskassaan hän rukoili Jumalaa Åken puolesta. Ja niin tehdessään luuli hän ihmetellen tuntevansa, ikäänkuin olisi hänen isänsä, rohkeasti luottavainen rukous jälleen noussut eloon hänessä itsessään, nostaen häntä ja hänen levottomuuttaan ylös Kaikkivaltiaan luo, joka rankaisee, mutta antaa myöskin anteeksi ja auttaa.
12.
Randal toivoi että Åke tulisi uudelleen hänen luokseen selvänä, niin että he saisivat puhua järkeä keskenään, mutta kaksi päivää kului, eikä Åkea kuulunut.
Omantunnonvaivoin Randal muisti, että hän suorastaan oli ajanut Åken ulos huoneistaan. Olihan totta, että hän oli tehnyt sen koska ei muuta voinut, kun tuo nuori mies oli ollut juovuksissa ja mahdoton ja ruvennut häpäisemään Sifiä. Mutta hänen oma menettelytapansa kiusasi häntä kuitenkin tässä kohdin, samoinkuin heidän välisensä kiero suhde.
Myöhään eräänä iltana kulkiessaan kotiin kutsuista sattui hän tapaamaan Åken kadulla. Tämä ei ollut yksin. Randal olisi mieluummin nähnyt hänet sairaana kuin siinä seurassa.
Åke kohtasi hänen katseensa uhmallisin ja kyynillisin katsein. Noissa ennen niin luottavaisissa, avoimissa sinisissä silmissä oli nyt samentunut pohja, ja synkkä ilakoiminen leimasi vilkkaat piirteet, jotka olivat ilmaisseet ja vieläkin kaikesta huolimatta ilmaisivat parhaita mahdollisuuksia.
Sen kohtauksen jälkeen päätti Randal hakea Åken käsiinsä, ja hän teki sen jo seuraavana päivänä päivällisen tienoossa.