— En voi olla välittämättä. Tulen aina välittämään sinusta. Minä en tule tuntemaan mitään lepoa, ennenkun välimme tulee ehjäksi. Muista se!
Ja niin sanoen Randal meni, sillä Åke, joka silmänräpäykseksi näytti heltyneen, oli taasen kovennut ja näytti vielä entistä luoksepääsemättömämmältä.
13.
Kun Randal ensi kertaa näiden kohtausten jälkeen näki Sifin, tuntui tämän viaton iloisuus valoisampana kuin konsanaan sen pimeyden taustaa vasten, jonka hän tietämättään, tahtomattaan oli aiheuttanut. Mutta ei edes Sifin läheisyys voinut karkoittaa apeutta, minkä Åken ajatteleminen hänessä sai aikaan.
Sif ei huomannut kuitenkaan mitään erikoista hänessä, hän oli liiaksi kiinni omassaan. Sinä päivänä oli hänen syntymäpäivänsä, hän täytti 20 vuotta. Randal antoi hänelle pienen hienon kirjoituspöytäkellon, joka herätti Sifin suurta ihastusta.
Hänellä oli monta onnittelevaa ystävää luonaan, mutta hän antoi
Sverkerille salaisen vihjauksen, jota tämä oli kärkäs noudattamaan.
— Sinun pitää auttaa minua asettamaan kello oikealle paikalle, kuiskasi
Sif ja vei Sverkerin muassaan huoneeseensa, missä ei ollut ketään muita.
He valitsivat sopivan paikan kirjoituspöydällä, ja Sif järjesti siinä olevat muut esineet niin, että kello tuli seisomaan kuin keskuksena.
— Miten ihastuttavan hieno se on!
Sif seisoi ja ihaili sitä, ja kääntämättä katsettaan Sverkerin lahjasta, sanoi Sif salaperäisesti ja tuttavallisesti: