Hänellähän oli kyllä ollut rakkaustarinansa nuoruudessa, mutta ne tunteet, jotka silloin olivat täyttäneet hänet, eivät olleet mitään niiden rinnalla, jotka Sif oli herättänyt hänessä.
Niin kauan kuin hän oli luullut, ettei hänellä ollut mitään toivoa Sifin voittamisesta, oli hän voinut hallita intohimonsa, mutta senjälkeen kuin Sif oli antanut siihen yllykettä, oli se kasvanut kasvamistaan, kunnes hän tunsi sen uhkaavana ylivoimana, jota vastaan hän kohta ei enää voisi puolustautua. Sifin epäröiminen lopullisesta itsensäsitomisesta, vaikka hän kuitenkin omalla tavallaan tahtoi olla hänen omansa, yllytti Randalin halua ja lisäsi hänelle vaaraa kadottaa itsehallintansa.
Joskus hänet valtasi vaarallinen halu pakottaa Sifiä, vaikka hänen ymmärryksensä sanoi hänelle että sellainen koe tuskin voisi viedä muihin tuloksiin kuin säikähdyttää Sif auttamattomasti hänen luotaan. Tyttö sulkeutuisi hänelle, työntäisi hänet luotaan ehkä suuttuneena ja inhoten. Hän tunsi että jos jotain sellaista tapahtuisi nyt, hänen kerran saatuaan tulla häntä niin lähelle, niin silloin hän saattaisi joutua mihin hulluuteen hyvänsä. Vaara, että hän tekisi Åken tavalla, ei ollut kuitenkaan suuri, mutta todennäköisesti hänen tunteensa kehittyisi hullumaiseksi päähänpistoksi ja tekisi hänet narriksi, ajatteli hän tuskallisesti.
Ja jos hän pakottaisi Sifiä ja tämä tottelisi häntä, niin mitä siitä seuraisi? Voiko hän myöskin pakottaa Sifiä rakastamaan häntä niin kokonaan ja intohimoisesti kuin hänen hillitön intohimonsa vaati? Varmaan ei. Ja silloinhan heidän välilleen täytyisi tulla pirstoutumisen helvetti.
Ei muuta kuin pahaa koituisi heille, jos hänen intohimonsa saisi ylivallan. Se muuttaisi kauheasti hänet. Senvuoksi hän pelkäsi sitä kaikista enimmin.
Hän rupesi tuntemaan sen synniksi.
Oli vastahakoista nimittää sitä siksi, mutta hän ei voinut antaa mitään muuta nimeä tuolle hämärälle voimalle, joka liikkui hänen olentonsa syvyydessä ja uhkasi nousta sieltä koko hänen olentonsa valtiaaksi.
Synti! Hän oli filosofoinut synnistä ja kokeillut erilaisia teorioja siitä, mutta ei hän koskaan ennen kuin nyt ollut tuntenut sitä peljättävänä, kaikkea uhkaavana voimana hänessä itsessään.
Hän ei voinut kiertää sitä sillä ajatuksella, ettei hän ollut tehnyt mitään pahaa. Syntinen teko on vain näkyväinen hedelmä itse syntisyydestä, joka on sen juuri ja vaara. Taistelun täytyy käydä sisällä salaisessa ihmisessä, siellä on voitto saatava, jos synti tahdotaan voittaa ja paha hedelmä estää esille tulemasta.
Ja Randal ryhtyi siihen taisteluun.