Ei kukaan aavistanut sitä, Sif kaikkein vähimmin, sillä hänen läheisyydessään nuo pimeät voimat väistyivät Randalin olemuksessa syrjään ikäänkuin itsestään, mutta vain sitä enemmän ahdistaakseen häntä sitten yksinäisyydessä. Salainen taistelu riudutti häntä, heikonti häntä ruumiillisesti ja oli senvuoksi tuimempi. Hän tunsi joutuneensa tuleen, joka sulatti hänen olentoaan ja ilmitoi hänelle paljon sen tähän asti salassa olleesta laadusta. Jumalan tulikatse näki hänen lävitseen ja pakotti hänet näkemään itsensä sellaisena kuin hän ilmeni sen katseen edessä.
15.
Nuhteen henki, joka oli vallannut hänet, vei hänet yhä kauemmas itsetuntemuksen kirveleviin havaintoihin.
Hänet pakotettiin tutkistelemaan elämäänsä nuoruudesta saakka ja hänen täytyi huomata synniksi sellaista, jolle hän aina tähän saakka oli antanut kauniita nimiä. Kirkkaassa valossa, jonka Jumalan tulikatse nyt heitti hänen menneeseenkin elämäänsä, etenkin älylliseen, josta hän oli ollut enimmin ylpeä, hän näki sen ilkeän ylpeyden vallitsemaksi. Sillä mikäpä muu kuin ylpeys olikaan niin kauan estänyt häntä antamasta tilaa lapsuutensa ja nuoruutensa parhaalle vaikutukselle: rakastetun isän säteilevälle uskonesimerkille? Hän oli luullut järjen ehkäisseen häntä, mutta nyt hän näki, että se oli ollut ylpeyttä, ja hän tunsi itseltään vaadittavan paljon niinkuin sellaiselta, jolle on paljon annettu. Saada kasvaa sellainen uskon esimerkki silmien ja sydämen edessä, kuin hänellä oli ollut isässään, on totisesti erikoisetu. Sellaisen vaikutuksen vastustaminen on samaa kuin vetää päälleen velka. Hän käsitti sen ja tunnusti itsensä syylliseksi.
Että hän nyt viime aikoina, hädän ja ahdingon tultua, oli avannut itsensä tälle parhaimmalle muistolleen ja alkanut kääntyä isänsä Jumalan puoleen, se ei vähentänyt hänen syyllisyyttään. Sehän oli vain, hänen mielestään, sattuva todiste hänen omasta surkeudestaan.
Ja hänen suhteensa Åke Bosoniin! Mikä katkera kokemus se olikaan hänelle! Ystäväänsä hän ei ollut ainoastaan kadottanut, vaan tullut tälle vahingoksi. Ja täydellisesti voimaton hän nyt oli sen asian suhteen.
Ei hän voinut tehdä mitään ystävänsä hyväksi.
Menneen elämänsä syyllisyyttä hän ei voinut pyyhkäistä pois.
Surkeuttaan hän ei voinut voittaa.
Intohimoaan hän ei kyennyt hallitsemaan, se kasvoi hänelle ylivoimaiseksi.