— Hemmoteltu vesa! hymyili isä ja tukisti häntä leikillisesti hiusrajasta. On onni, ettei Sverker tunnu olevan yhtä itsekäs kuin sinä, muutoin tulisi pian yhteentörmäys.
Ja niin hän meni työhönsä. Sif seisoi paikoillaan ja näytti vähän miettivältä. Itsekäs! Oliko hän sellainen? Mutta seuraavana silmänräpäyksenä hän karkoitti kaikki huolet ja meni laulaa hyräillen huoneeseensa pukeakseen ylleen päällysvaatteet ja mennäkseen ulos erään hyvän ystävän kanssa. Tämä kävely sopi erinomaisen hyvin, sillä nyt hänellä oli joku, jolle puhua Pariisin matkasta, joka ei tiennyt hänen kihlauksestaan eikä senvuoksi toisi esiin mitään kiusallisia huomautuksia.
18.
— No, mitä hauskaa kerrottavaa sinulla on minulle? kysyi Sverker, kääntyen Sifin puoleen, pyydettyään Lucialta anteeksi, että oli hiukan myöhästynyt.
Raitis ulkoilma oli tuonut Randalin poskiin väriä ja hänen vaatteisiinsa vilpoisuutta. Hän oli hengästynyt ja yski vähän, sillä hänen oli pitänyt kiiruhtaa.
— Puhun siitä sinulle sitte päivällisen jälkeen, sanoi Sif.
Tämä lykkääminen sekä Lucian miettivä ilme ja se seikka, ettei kukaan päivällisen aikana viitannut siihen, mitä Sifillä oli ilmoitettavana, vahvisti Sverkeriä siinä käsityksessä, että se ilmoitus oli merkitsevää ja läheistä. Ehkä, ehkä se sisälsi Sifin puolelta hänen hartaimman toiveensa toteutumisen mahdollisuuden.
Lucia ymmärsi, mitä Randal toivoi, ja ajatus tämän pettymyksestä kiusasi häntä ja teki hänet vaiteliaaksi. Bentick tunsi itsensä myöskin nyt Randalin edessä jonkun verran vaivautuneeksi Sifin käytöksestä, ja hän piti parhaana itse pysytellä ulkopuolella koko asiaa, senvuoksi hän ei viitannut siihen, vaan puhui vilkkaasti politiikasta vieraansa kanssa. Tähän saakka hän ei koskaan ollut harrastanut politiikkaa, mutta viime aikoina tämä oli tullut tarpeeksi jännittäväksi kiinnittääkseen välinpitämättömimmänkin. Onneksi Randal kuului samaan leiriin kuin Bentick, minkä vuoksi heidän keskustelunsa kyllä tuli mitä vilkkaammaksi mutta oli täynnä yhteisymmärrystä.
Sif sanoi hyvin vähän. Hän inhosi politiikkaa ja oli nyt sitäpaitsi täysin kiinni omissa ajatuksissaan, jotka tuntuivat liikuttavan häntä sekä mieluisasti että rauhattomuutta tuottavasti. Sen huomion Sverker teki joka kerran katsoessaan häneen, ja hänen toiveensa ja uteliaisuutensa kasvoi.
Kiusalliset tunteet, jotka tuottivat hänelle kuumia taisteluita,
eivät hätyyttäneet häntä Sifin läheisyydessä. Silloin ne pakenivat.
Sifin aurinkoinen ja viaton olento karkoitti ne ja loihti sen sijaan
Sverkerin rakkauden koko hellyyden esiin.