— En ole vastaan, olen sen puolella. Niin, kehoitan sinua lähtemään.
Sif katsoi neuvottomana häneen, tuntien että Sverkerin täydellisen myöntymisen alla piili jotain, joka teki sen karvaaksi.
Sverker huomasi hänen neuvottomuutensa ja tuli hänelle avuksi. Jos Sif tulisi hänen vaimokseen, täytyi hänen ennemmin tai myöhemmin lakata kohtelemasta häntä kuin lasta, ja yhtä hyvin hän voi muuttaa tapaa jo nyt, ajatteli hän.
— Sanon sinulle miten asianlaita on, sanoi hän senvuoksi. Ei sinun matkustamisesi koske minuun, vaan se että sinä tahdot, vieläpä olet innokaskin matkustamaan. Jos sinä olisit rakastanut minua niinkuin minä sinua, et sinä olisi tahtonut lähteä, sinä et olisi tahtonut mitään muuta kuin jäädä ja mennä naimisiin minun kanssani. Mutta nyt ei ole niin. En moiti sinua, näen vain että niin on laita.
Väri kohosi punaksi Sifin kasvoilla, ja hän hengitti nopeammin. Oli selvää että hän tunsi itseään moitittavan, huolimatta Sverkerin vakuuttelusta ettei tämä moittinut häntä.
— Älä luule minun asettavan omaa rakkauttani sinun rakkautesi edelle, senvuoksi että minun on kuumaa ja sinun viileää, jatkoi hän lievittävästi ja selittävästi. Minun rakkaudessani on paljon kuonaa, paljon enemmän kuin sinä pieni, puhdassydäminen tyttö voit ymmärtääkään. Minun rakkauteni tarvitsee puhdistua kärsimyksen ja taistelun kautta, sen näkee meidän molempien Isä, senvuoksi hän ottaa sinut minulta ja pitää minua epävarmuudessa. Se on hän, joka tekee niin, näen sen selvästi, ja senvuoksi et saa tuntea tekeväsi minulle vääryyttä.
Sifin silmät tulivat täyteen kyyneliä Sverkerin puhuessa noin hänelle, ja hän painautui lujasti häntä vasten, ikäänkuin ei hän koskaan tahtoisi jättää häntä.
Sinä hetkenä Sif toivoi, että Sverker olisi saanut hänet päättämään pysyä kotona ja menemään hänen kanssaan naimisiin sen sijaan, että hän lähtee hänen luotaan ulkomaille. Mutta hän ei voinut sanoa sitä Sverkerille. Hän pelkäsi Sverkerin halveksivan häntä horjuvaisuudesta, jos hän nyt muuttaisi mieltä. Hämärä, mutta sattuva itsensätunteminen auttoi häntä myöskin pysymään ääneti. Jos hän nyt seuraisi mielijohdettaan ja päättäisi jäädä kotiin Sverkerin tähden, tulisi hän varmasti katumaan ja ehkäpä suuttumaankin Sverkeriin. Ja se olisi paljon pahempaa kuin erota hänestä joksikin aikaa, vaikkapa molempien sydän vuotaisi verta erotessa. Kun Sverker äsken oli puhunut niin vakavasti hänelle, oli hän tuntenut itsensä niin kehittymättömäksi hänen rinnallaan; sekä hän että hänen rakkautensa tarvitsi kypsyä tullakseen siksi, mitä Sverker tarvitsi.
Kaikkea tätä Sif tunsi vaistomaisesti mutta selvästi, ja senvuoksi hän oli ääneti lämpimine tunteineen ja hillitsi kerrankin sydämensä mielijohteen. Hän ei sanonut mitään, ei luvannut mitään, mutta puristi Sverkeriä kovasti.
19.