— Etkö voi ymmärtää, mikä apu siitä täytyy tulla kun saamme kosketuksen Jumalan ajatuksista ja kun ne nostavat meidät korkeuksiinsa omista maisista, pienistä ajatuksistamme?
— Mutta eiväthän ajatukset mahda mitään intohimoille.
— Eivät ihmisajatukset. Mutta Jumalan ajatukset. Ei millään muulla sanalla maailmassa paitsi yhdellä ole pelastavaa voimaa, ja se on sana, joka välittää Jumalan minun luokseni. Jos kuulen ja tottelen sitä, niin se asettaa minut hänen valtansa alaiseksi. Ja hän voi hallita ihmissydämen joka ainoan intohimon.
Randal puhui innostuneesti, ja hänen silmissään paloi tuo liekki, joka oli Åkesta liian voimakas.
— Sinä voitat hengellisesti, mutta heikonnut ruumiillisesti tuosta — niin, miksi nimittäisinkään sitä? Jumal'yhteydestä.
— Jos heikonnun — niin en siitä heikonnu. Se se pitää minut hengissä.
Åke ei vastannut, eikä tuokioon kuulunut muuta ääntä kuin tuon tyynesti, mutta mahtavasti virtaavan joen heikkoa kohinaa.
— Kuinka paljon hän tietää kaikesta siitä mitä sinä läpikäyt? kysyi Åke.
— Eipä paljoa.
- Rakkaudestako vai ylpeydestäkö pidät hänet sen ulkopuolella? kysyi
Åke, tullen yhä rohkeammaksi.