— Kuka hänen luonaan on?
— Hänellä on hoitaja. Ja lisensiaatti Boson on siellä niin paljon kuin hän voi, luulen hänen muuttaneen asumaan sinne tilapäisesti. He matkustivat yhdessä kesällä ja tuntuvat tulleen eroamattomiksi ystäviksi.
Lucia auttoi tavaroiden purkamisessa. Hän löysi teräskehyksissä olevan Randalin kuvan ja asetti sen pöydälle, muuttaen pari kukkamaljaa, niin että joku raskas ruusu toiselta puolen ja hajuhernekiemura toiselta puolen riippui puitteella.
Kun Sif sai sen nähdä, värisytti häntä ja hän muutti kiireesti kukat pois. Tuolla tavoinhan koristellaan vainajien valokuvia.
— Eikö se ollutkaan hyvin? kysyi Lucia.
— Kukat saattavat ajattelemaan hautajaisia, vastasi Sif pikaisesti.
Lucia kuuli äänessä kiivautta ja näki kauniissa huulissa petollisen vavahduksen, ja erikoinen pelko, jota hän oli tuntenut, haihtui.
— Hän pitää kuitenkin hänestä, ajatteli hän tyytyväisenä. Ehkä hän itsekin tulee siitä selville nyt oman levottomuutensa kautta.
Isä tuli sisään.
— Olen juuri telefonoinut Upsalaan ja voin sanoa terveisiä Sverkeriltä, sanoi hän.