Hän piti isää kädestä seisoessaan häneen nojautuneena ja katsoessaan
Sverkeriin.
— Minä menen sitten kai vähän kaupungille tapaamaan vanhoja tuttuja, sanoi Bentick Randalille. Sif hoitaa sinua. Jos hän käy väsyttäväksi, niin lähetä hänet ulos!
Randal lupasi tehdä niin, ja rohkaisevasti nyökäten Sifille tohtori jätti nuo kaksi yksin.
Tohtorin tultua ulkoiseen huoneeseen hoitajatar nousi heti ja seisoi kuin sytytetty kynttilä.
Hänessä oli hiljaista arvokkuutta, johon oli yhdistynyt jotain oman vähäpätöisyyden tuntoa.
— Hän on parempi tänään, luullakseni? sanoi Bentick.
— On vähän. Paraneminen edistyy vaikka hitaasti, vastasi sisar Asta.
— Sisar jää kai tähän huoneeseen tuokioksi. Minun tyttäreni on kyllä tuolla sisällä, mutta hän ei kelpaa mihinkään, jos jotain sattuisi.
— Minä en jätä paikkaani muulloin kuin lisensiaatti Bosonin istuessa hänen luonaan, vastasi sisar Asta.
— Hänellä on kätevyyttä sairaiden kanssa, eikö olekin?