— On. Hän on niin tyyni ja neuvokas ja hellätuntoinen.
— Hän asuu kai vielä täällä, vai kuinka?
— Asuu.
— Silloin sisar voi saada aika paljon vapautta?
— En mene ulos muuta kuin pariksi tunniksi.
— Ei tarvitse häiritä noita tuolla sisällä, heillä on paljon sanottavaa toisilleen, niin että jos tulee muita vieraita, niin vastatkaa ettei dosenttia voi tavata. Tulen pian takaisin ja teen lopun haastattelusta.
Näin sanoen hän kumarsi hiukan ja meni. Hoitajatar meni takaisin paikalleen ikkunan ääreen käsityönsä luo, joka hänellä aina oli käsillä tällaista hetkeä varten.
4.
Sifin isän lähdettyä sairaan huoneesta katsahti Sverker sohvaan päin.
— Tuolla on varmaankin jakkara, sanoi hän.