— Mutta… minä olen hukannut niin monta kuukautta!
— Hukannut?
— Kun ajattelen, että olisin saanut olla sinun kanssasi kaikki nämä kuukaudet enkä ole ollut…
— Pikku Sif!
Sif painautui häntä lähelle.
— Miksi et sano »pikku Sifini» kuten ennen?
— Oletko sinä sitte se?
— Kyllä, varmasti! Kokonaan!
— Minun pikku Sifini!
Sif kohottausi puoleksi ja nosti kasvonsa Sverkerin kasvojen lähelle niin että he voivat suudella toisiaan. Mutta Sif kaipasi entistä hehkua hänen suutelossaan. Sverker suuteli häntä ikäänkuin toisesta ilmapiiristä. Sifin sydäntä kouristi levottomuus.